suomi » saksa | 53 [viisikymmentäkolme] | Kauppoja / liikkeitä

53 [dreiundfünfzig] Geschäfte

Etsimme urheiluliikettä.	Wir suchen ein Sportgeschäft.
Etsimme lihakauppaa.	Wir suchen eine Fleischerei.
Etsimme apteekkia.	Wir suchen eine Apotheke.
Haluamme nimittäin ostaa jalkapallon.	Wir möchten nämlich einen Fußball kaufen.
Haluamme nimittäin ostaa meetvurstia.	Wir möchten nämlich Salami kaufen.
Haluamme nimittäin ostaa lääkkeitä.	Wir möchten nämlich Medikamente kaufen.
Etsimme urheiluliikettä ostaaksemme jalkapallon.	Wir suchen ein Sportgeschäft, um einen Fußball zu kaufen.
Etsimme lihakauppaa ostaaksemme meetvurstia.	Wir suchen eine Fleischerei, um Salami zu kaufen.
Etsimme apteekkia ostaaksemme lääkkeitä.	Wir suchen eine Apotheke, um Medikamente zu kaufen.
Etsin kultaseppää.	Ich suche einen Juwelier.
Etsin valokuvaliikettä.	Ich suche ein Fotogeschäft.
Etsin konditoriaa.	Ich suche eine Konditorei.
Aion nimittäin ostaa sormuksen.	Ich habe nämlich vor, einen Ring zu kaufen.
Aion nimittäin ostaa filmirullan.	Ich habe nämlich vor, einen Film zu kaufen.
Aion nimittäin ostaa kakun.	Ich habe nämlich vor, eine Torte zu kaufen.
Etsin kultaseppää ostaakseni sormuksen.	Ich suche einen Juwelier, um einen Ring zu kaufen.
Etsin valokuvaliikettä ostaakseni filmirullan.	Ich suche ein Fotogeschäft, um einen Film zu kaufen.
Etsin konditoriaa ostaakseni kakun.	Ich suche eine Konditorei, um eine Torte zu kaufen.

Muisti tarvitsee puhetta

Useimmat ihmiset muistavat ensimmäisen koulupäivänsä. He eivät kuitenkaan enää muista, mitä tapahtui sitä ennen. Meillä ei ole melkein mitään muistoja ensimmäisistä elinvuosistamme. Miksi on niin? Miksi emme voi muistaa vauvaikämme kokemuksia? Syy on kehityksessämme. Puhe ja muisti kehittyvät suunnilleen samaan aikaan. Muistaakseen jotain ihminen tarvitsee puhetta. Toisin sanoen hänellä pitää olla sanoja kokemuksiaan varten. Tiedemiehet ovat tehneet erilaisia kokeita lasten kanssa. Tehdessään niitä he tekivät mielenkiintoisen löydön. Niin pian kuin lapset alkavat puhua, he unohtavat kaiken sitä ennen tapahtuneen. Puheen alku on samalla muistin alku. Lapset oppivat paljon kolmen ensimmäisen ikävuotensa aikana. He kokevat uusia asioita joka päivä. Heillä on siinä iässä myös monia tärkeitä kokemuksia. Siitä huolimatta se kaikki katoaa. Pyskologit kutsuvat tätä ilmiötä pikkulapsen muistinmenetykseksi. Lapset voivat muistaa vain asioita, joilla on nimi. Omaelämäkerrallinen muisti säilyttää henkilökohtaisia kokemuksia. Se toimii kuin päiväkirja. Kaikki elämämme tärkeimmät tapahtumat on tallennettu siihen. Tällä tavoin omaelämäkerrallinen muisti muovaa identiteettimme. Mutta sen kehitys riippuu äidinkielen oppimisesta. Ja me voimme aktivoida muistimme vain puheemme kautta. Asiat, jotka opimme vauvana, eivät tietenkään kokonaan katoa. Ne on tallennettu jonnekin aivoihimme. Me vain emme pääse niihin käsiksi – eikö olekin harmillista?